Roomari

”Ei kannata mennä merta pidemmälle kalaan”: sanotaan. Näin tein minäkin, kun päätin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Aloitan siis siitä, miten itse itseni asemoin tähän utajärveläiseen mielenmaisemaan, eli omista juuristani.

Muutettuani Utajärvelle 8-vuotta sitten, huomasin, että sanaa Roomari käytettiin Utajärvellä monessa eri yhteydessä. Utajärvellä on lossinkuljettajien ammattikunnan kunniaksi pystytetty Roomari-patsas, kunnassa on vuodesta 1993 lähtien valittu vuosittain kunniakuntalainen ”Roomari-palkinnolla”, kunnantalolla on Roomari-sali ja Puolangan tien varresta sivuaa Roomarintie, jonka alussa on Roomari-niminen talo. itse satun asumaan kyseisellä tiellä, sukuni mailla.

Muutettuani Utajärvelle, minulta aina kyseltiin, että ”kenenkäs tyttöjä sitä olet? ” Tytöttely olisi ärsyttänyt vielä joitain vuosi sitten, mutta lähestyessäni 50-vuoden ikään, se enemmänkin mairitteli. Omien sukujuurieni tarinaksi muodostui seuraavanlainen lause: ”Olen Roomarin Asserin tyttö”.

Tämän kuultuaan ihmiset nyökyttelivät hyväksyvästi ja otaksuin, että olen saanut paikkani tässä yhteisössä.  Samalla ihmiset jotenkin hiljenivät, ja sen sijaan, että olisivat alkaneet kysellä minusta sen enempiä, he alkoivat kertoa tarinoita Roomarista – isoisäni isästä Heikki HIltusesta – Utajärven iloverisestä lossimiehestä. Näistä tarinoista muodostui vuoden 2017 syksyllä julkaistu kirja, Roomari- tarinoita Laitilan lossista…, josta otan pienen pätkän tähän blogi-kirjoitukseeni.

Roomari

Lossimies Heikki Hiltunen (30.12.1874 – 9.5.1956)

Heikki Hiltunen hoiti lossimiehen virkaa vuodesta 1896 vuoteen 1936. Iso-isäni Matti Hiltunen (1906-1990), jatkoi lossimiehenä isänsä eläköitymisen jälkeen vuonna 1936, ja hoiti tehtävää vuoden 1949 kesäkuuhun saakka, jolloin Laitilan lossi korvattiin Oulujoen ylittävällä pukkisillalla. (kuva: ”Utajärven iloverinen lauttamies”, Kaleva 19.6.1933, )

Vanhin tiedossa oleva Utajärvellä toimiva lossimies on Pietari Leinonen (Pehr Georgson Leinonen 15.12.1810-23.11.1858). Pietari kuoli 47 -vuoden iässä keuhkokuumeeseen. Muita tiedossa olevia lossimiehiä on Jussi Piirala ja Rusanen, jonka kerrottiin asuvan ”Laitilan viinaköökissä.

”Kuka oot, mistä tuut, minne meet”

Roomarille oli tullut tapa kysyä Oulujokea ylikulkevilta kulkijoilta, että ”kuka oot, mistä tuut, minne meet”, olipa kyseessä iso tai pieni herra. maaherra tai kauppias, kenraali tai kerjäläinen”.

Roomarin sanottiin olevan ”konnan puhuja” ja veitikka, sillä hänen jutellessa ihmisten kanssa, jutut pitivät sisällään pieniä konnankoukkuja, vitsejä, pikkutuhmuuksia, kompia ja hauskoja juttuja.

Heikki toimi lossimiehen työnsä lisäksi rahtimiehenä, metsätyöntekijänä, postimiehenä Särkijärvelle ja toimipahan hän myös raittiuspoliisinakin.

 

Eläkkeelle

Heikki jäi lossimiehen tehtävästä eläkkeelle vuotta 1936, toimittuaan lossimiehenä 37,5 vuotta. Työ oli täyttänyt koko hänen aikuisikänsä ja hän oli kasvanut osaksi Utajärveä ja Laitilan lossia.

Kun Heikki Hiltuselta, Utajärven iloveriseltä lossimieheltä, kysyttiin 80-vuotis päivän aikoihin: ”Mikä on hauskin muisto 40-vuotisesta lossimestaruudestanne?” Tuli vastaus, että napsahti: ”Kolotaa vähän -” ja sen tien pappa paineli sillan yli”

Kaisa Hiltunen

Roomari -Heikki Hiltusta käsittelevää elämänhistoriaa, Utajärveen lossiliikennettä ja hauskoja tarinoita voi lukea kirjoittamastani kirjasta Roomari- tarinoita Laitilan lossista vuosina 1875-1956. (2017, 139 s., sidottu). Ostettavissa 20 € hintaan Utajärven kirjastosta, suoraan minulta p. 045-89 38 500, kaisa.hiltunen@hotmail.com, tai nettikirjakaupoista.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: