tarinoita utajärveltä

Arkistot

Tänään kirjoitan viinasta ja siitä, miten Suomen kansaa on yritetty kiivaasti raitistaa. Mennään ajassa vajaat 150-vuotta taaksepäin. Eletään raittiusliikkeen sarastuksen kulta-aikaa, ja vuotta 1880 kun Pastori E. Bergrothin tuli Utajärvelle pitämään raittiusesitelmää. Esitelmä oli sen verran mukaansa tempaava ja tunteisiin vaikuttava, että Utajärvelle perustettiin samoin tein Raittius-seura. Mutta kuinka kävikään…  Bergroth valitteli sanomalehdessä jälkeenpäin, ettei Utajärven Raittius-seurasta sen jälkeen kuulunut yhtikäs mitään? Ilmeisesti Utajärven nuoriso ja ehkäpä jopa aikuisväestökin, jatkoi kosteaa elämäänsä… Lue lisää

Yksi Utajärven unohdetuista tarinoista liittyy lossiin. Kuinkahan moni nuori tietää, että vielä 60-vuotta sitten Utajärven kirkonkylältä ei päässyt ajamaan, ihan noin vain Puolangan suuntaan, vaan ihmiset joutuivat ylittämään 350 metrin levyisen virtaavan Oulujoen lossilla. Lossiin liittyvät tarinat ovat minulle hyvin rakkaita, sillä isäni, isoisäni ja isoisän isä ja kaikki kynnelle kykenevät sukulaismiehet, olivat toimineet Laitilan lossin lossimiehinä eli Roomareina, kuten Utajärvellä heitä kutsuttiin, tai lossin apumiehinä, iästään riippumatta. Silloin kun itse avasin… Lue lisää

”Ei kannata mennä merta pidemmälle kalaan”: sanotaan. Näin tein minäkin, kun päätin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Aloitan siis siitä, miten itse itseni asemoin tähän utajärveläiseen mielenmaisemaan, eli omista juuristani. Muutettuani Utajärvelle 8-vuotta sitten, huomasin, että sanaa Roomari käytettiin Utajärvellä monessa eri yhteydessä. Utajärvellä on lossinkuljettajien ammattikunnan kunniaksi pystytetty Roomari-patsas, kunnassa on vuodesta 1993 lähtien valittu vuosittain kunniakuntalainen ”Roomari-palkinnolla”, kunnantalolla on Roomari-sali ja Puolangan tien varresta sivuaa Roomarintie, jonka alussa on Roomari-niminen talo…. Lue lisää